Lasten täytyy saada aitoa ruokaa. Sen on oltava luonnollista. Ei missään tapauksessa prosessoitua, ravinneköyhää tai tehoviljeltyää. Eikä ainakaan eineksiä, E-koodeja tai sakkaroosia.

Luonnollista

Niin, en minäkään haluaisi lautaselleni epäluonnollista tai väärennettyä ruokaa. Mutta meillä jokaisella taitaa olla oma käsityksemme siitä, mitä tarkoittaa luonnollinen tai aito ruoka. Ja onko kaikki luonnollinen aina niin terveellistä?

Nettikirjoitusten perusteella saa nopeasti käsityksen, että luonnollisella ruoalla tarkoitetaan:

• itse kasvatettua
• kotona valmistettua
• prosessoimatonta ruokaa
• eikä missään tapauksessa niitä eineksiä, lisäaineita tai lisättyä sokeria

Aitoa 

No mutta tämähän kuulostaa herkulliselta! Hitaasti haudutettua kanapataa oman kasvimaan antimien kera. Isoäidin taikinajuureen leivottua ruisleipää ja niityn laidalla pulppuavan lähteen raikasta vettä.

Ainut ongelma vaan, ettei takapihan kasvilaatikostani riitä salaattitarpeita kuin muutamalle lautaselle. Eikä leikkikentän laidalla olevassa ojassa taida pulputa lähdevesi.

Niin, eikä takapihallani kyllä kuopsuttele kananpoikakaan. Ja jos kuopsuttelisi, en sitä mitenkään raaskisi pataan panna.

Mutta kotiloita siellä sen sijaan vilisee ja kastematoja. Niistä saisi kuulemma luonnollista proteiinia kasvisten kaveriksi. Onneksi niiden laajamittainen elintarvikekäyttö ei ole vielä sallittua EU:ssa. Makunystyröiden totuttaminen kastematokasseroliin kestäisi kyllä muutaman tovin.

Villiä ja elävää

Netistä minulle myös selvisi, että salaattiaineisten puutteeseen voisi saada helpotuta leikkikentän takaisesta pusikosta. Siellä kasvaa jos jonkinmoisia villivihanneksia.

Vähän minua kyllä huolestuttaa, kun naapurin koirat käyvät siellä harva se päivä iltalenkillään. Mutta ureahan on luonnollinen typenlähde. Joten ei kai siitä voi haittaakaan olla?

Ja jos laittaa pyykkipojan nenäänsä ei huomaa villivihanneksia poimiessa luonnollisen typen tuoksahdusta. Eikä pusikkoon hautautuneiden remonttijätteiden ominaistuoksujakaan.

Tarkemmin ajateltuna ei se lähdeveden puutekaan ole ongelma. Eiväthän lapset edes juo vettä vaan maitoa. Purkkeihin pantu maito on tietysti aivan luonnotonta, mutta peltiämpärissä maito luonnollisimmillaan.

Elävä ravinto on aitoa ja luonnollista, joten täytyy elävän maidonkin olla. Sillä saa lasten vastustuskyvyn huippuunsa. Vanha kansakin tiesi, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Terveellistä ja turvallista

Minun oma käsitykseni terveellisestä, turvallisesta ja luonnollisesta ruoasta näyttää poikkeavan nettikeskustelijoiden näkemyksistä.

Minä luotan elintarviketeollisuuden tuotteiden turvallisuuteen enemmän kuin kaupunkiaktivistin omavaraisuuskokeiluihin. Lukemalla pakkausmerkintöjä pystyn valitsemaan kaupan hyllystä tuotteet, joista voin koostaa perheelle terveellisen aterian. Ja turvallisen. Tuotteet, joiden sisältö tai maku eivät miellytä, jätän suosiolla väliin.

Kaupasta löytyy monenlaisia arjen pyöritystä helpottavia puolivalmiita elintarvikkeita. Esimerkiksi esikäsiteltyjä kasviksia. Samassa paketissa luonnollisia, herkullisia ja helppoja makuja ruokapöytään.

Ristiriitaisia vaatimuksia

Luonnollisuutta vaativien toimet ovat monesti epäloogisia. Toisaalla he vaativat viranomaisia tiukentamaan lainsäädäntöä, ettei ruokaa enää saastuteta lisäaineilla. Samaan aikaan vaaditaan, että kaukomailta peräisin olevia terveystuotteita täytyy voida tuoda ilman mitään rajoituksia.

Ehkä he eivät vain ole tulleet ajatelleeksi, että juuri näistä kaukomailta tulevista terveystuotteista löytyy yllättävän usein terveyttä vaarantavia ainesosia. Aivan toisen luokan aineita kuin ne lisäaineet.

Rahan mahti

Valitettavan usein luonnollisuutta vaativien joukko kokee kaikkien auktoriteettien ja viranomaisten valehtelevan. Ja taustalla jyllää tietysti teollisuuden raha.

Hämmästyttävän usein kuulee syytöksiä siitä, että viranomaiset sallivat ympäristömyrkkyjen ja raskasmetallien lisäämisen elintarvikkeisiin. Luonnollisestikaan niitä ei ole lupa ruokaan lisätä.

Mutta niitä on maaperässä ja vesissä, joista ruokamme on peräisin. Todennäköisesti myös siinä takapihan kasvilavassa. Ja aivan varmasti siellä leikkikentän pusikossa remonttijätteisiin hautautuneena.

Yhteinen tavoite

Asiallinen keskustelu fanaattisesti omaan asiaansa uskovan kanssa on aina haasteellista, viranomaiskeskustelu vieläkin haasteellisempaa.

Jo lähtökohtaisesti keskustelua leimaa kapina auktoriteettia vastaan. Usein toimivimmaksi strategiaksi on osoittautunut rauhallinen ja viileän viilipyttymäinen kuunteluasento. Antaa vastapuolen ryöpyttää ensin kaiken pahanmielensä ulos.

Samassa purkauksessa saavat osansa sekä Euroopan parlamentti, rakennusvirasto, elintarvikeviranomaiset että anoppi. Tämän jälkeen saattaa jo valjeta se perimmäinen ongelma, johon haetaan vastausta.

Aidon ja luonnollisen ruoan vaatijat etsivät paljon tietoa ja vertaistukea netistä. Myös viranomaisten ja luotettavan viranomaistiedon tulee olla siellä. Tieto on viipaloitava ja paketoitava niin, että etsivä sen löytää. Kaikkien yhteisenä tavoitteena kuitenkin on turvallinen ja terveellinen ruoka.

Aidon ja luonnollisen tulee olla myös turvallinen ja terveellinen.