Sunnuntai-illallisella perheen kesken juttelimme niitä näitä. Opiskelijat kertoilivat opinnoistaan ja tulevista riennoista.

Markkinoinnin ja juridiikan yhteiskurssi oli kuulemma yllättävän mielenkiintoinen. Luennoitsijat olivat mm. kertoneet, että markkinoinnissa on trendinä uhmata lainsäädännön rajoja. Yritykset tietävät vallan hyvin lainsäädännön vaatimukset, mutta tietoisesti rikkovat niitä. Viranomaisten keinot puuttua laittomuuksiin ovat melkoisen hitaat. Siksi yritys ehtii saada viestinsä kuluttajien tietoisuuteen ja mahdollisesti syntyvä kohu vain edistää yrityksen tavoitteita. Eikä yritys saa edes sanktioita asiasta, vaan pelkkä anteeksi pyyntö riittää.

Kyllähän minä olen tämän tiennyt ja moneen kertaan itsekin asiaa todistanut. Yleisenä salaisuutena kerrotaan, että bisneksessä tulos tehdään lainsäädännön harmaalla alueella. Miksi sitten olin niin pöyristynyt asiasta?

Minusta on aivan käsittämätöntä, että yhteiskunnassamme hiljaa hyväksytään lainsäädännön rikkominen. Eikä pelkästään hyväksytä, vaan jopa opetetaan korkeakouluissa. Enää ei siis kuljeta harmaalla alueella vaan harpataan reippaasti punaiselle. Poikkeava ei ole laittomia keinoja käyttävä yritys, vaan se, joka vastuullisesti noudattaa yhteisiä pelisääntöjä.

Olemmeko hiljaa hyväksymässä, että markkinointi saakin olla #pikkasenlaiton?

Blogia kirjoittaa Marjo Misikangas

Virka-ajalla:

Virka-ajan ulkopuolella:

Tausta:

*Wikipedian mukaan Kukkahattutäti on pilkkanimi, jolla viitataan henkilöön – usein naispuoliseen – joka pilkkaajan mielestä osallistuu julkiseen keskusteluun jakelemalla muille moralistisia, yleensä naiiveja neuvoja. Nimitys kukkahattutäti juontuu moraalia tiukasti vartioivien entisajan amerikkalaisten hienostorouvien päähinetyylistä. Toimittaja Saska Saarikosken mukaan kukkahattutädillä ”tarkoitetaan hyväntahtoisen hölmöä naista (tai joskus miestäkin), joka opettaa muille, miten tulee elää”.