Perheemme miehet ovat innokkaita kalastajia. Koska meillä ei ole käytössä venettä, kalastus tapahtuu rannalta onkien tai virvelöiden.

Toisinaan kalastajat tuovat kotiin kalaakin ja tietysti siitä on ruokaa tehtävä. Mutta uskaltaako niitä Helsingin rannoilta ongittuja kaloja syödä?

Saaliina kalajuttuja ja joskus jopa kaloja

Kalastus on mukava harrastus ja monesti viihdyn itsekin kalamiesten seurassa.

Hyvin usein saaliinamme on pelkkiä kalajuttuja. Viisivuotias on mestari kertomaan niitä. Tuntuu kuin hän itsekin uskoisi nähneensä maailman suurimman hauen. Silmät innosta säihkyen hän kertoo kuinka valtava peto melkein iski kiinni hänen jigiinsä. Jostain kumman syystä se jättihauki on kuitenkin aina kiinnostunut vain lapsen syöteistä. Me muut emme näe siitä vilaustakaan.

Kai ne kalajutut ovat tärkeä osa kalastajan imagoa. Ainakin niiden avulla lapsen on helpompi niellä pettymys olemattomasta kalansaaliista. Ja niitä kertoen päästään kotiin ilman suurempaa itkua.

Toisinaan kalastamalla saa jopa saalista. Voi sitä riemua, kun pikkumies vetää virvelillä ahvenen rannalle! Pieninkin kala on suuri aarre. Niitä ei voi mitenkään päästää takaisin veteen kasvamaan. Ne on vietävä kotiin. Ja niistä on tehtävä tietysti ruokaa.

Uskaltaako rannoilta kalastettuja kaloja syödä?

Myönnän. Minua on epäilyttänyt Helsingin rannoilta ongittujen kalojen puhtaus. Ulapalta veneeseen kiskottu kalansaalis lienee sitä samaa mitä kaupassakin myydään. Mutta kun meillä ei ole venettä, pannulle päätyvät rannalta narratut vonkaleet.

Voiko niitä oikeasti syödä? Onko Helsingin eri alueilla kalastetuissa kaloissa eroja? Ovatko jotkut tietyt paikat kalojen syömäkelpoisuuden näkökulmasta parempia tai huonompia kalastuspaikkoja?

Sen verran huolissani olin kalojen syöntikelpoisuudesta, että päätin selvittää asian. Nettiä pläräämällä en löytänyt haluamaani tietoa. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta, en päässyt tiedon jäljille.

Helsingissä ei ole ollut aihetta antaa yleisistä suosituksista poikkeavia ohjeita

Kunnilla ja kaupungeilla on yleensä tietoa alueensa luonnontuotteiden syömäkeloisuudesta. Niinpä lähetin Helsingin kaupungin elintarvikeyksikköön kysymyksen asiasta. Ilahduttavan nopeasti viestiini vastattiin ja mukana lähetettiin linkkejä pyytämiini tutkimustuloksiin.

Suurkiitokset nopeasta ja ystävällisestä palvelusta!

Yhteenvetona vastauksessa kerrottiin, että haitallisten aineiden kertymät kaloissa ovat olleet kohtuullisia. Helsingin vesiltä kalastetuille kaloille ei ole ollut aihetta antaa kansallisista syöntisuosituksista poikkeavia ohjeita.

Haastavin tilanne on ollut Vanhankaupunginlahdella.  Mutta ainakin toistaiseksi terveyttä vaarantavia, korkeita haitta-ainepitoisuuksia ei ole todettu sielläkään.

Koska esim. elohopeaa ja orgaanisia tinayhdisteitä kertyy kaloihin, on toki suositeltavaa syödä monipuolisesti eri kalalajeja ja huomioida kansalliset syöntisuositukset.

Tämä oli huojentava tieto!

Kansalliset suositukset

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee syömään kalaa ainakin kaksi kertaa viikossa. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu edistävän mm. sydän- ja verisuoniterveyttä.

Kaloja kannattaa käyttää mahdollisimman monipuolisesti. Vaikka kalatiskin lohi onkin helppoa ja herkulista, vaihtoehtoja on hyvä hakea muistakin kalalajeista. Näin pienenee riski saada kalan mukana mahdollisia haitta-aineita.

Ruokavalioon suositellaan vaihdellen järvikalaa, kasvatettua kalaa ja merikalaa. Esimerkiksi siika, muikku, seiti, kirjolohi, nieriä ja taimen ovat erinomaisia vaihtoehtoja.

Eviran ohjeet kalan turvalliseen käyttöön

Itämeren lohi, taimen ja silakka voivat sisältää tavanomaista suurempia määriä terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Kasvatettu kala sisältää niitä vain vähän, koska kalarehun laatua valvotaan. Sisävesien suuret ja iäkkäät petokalat, erityisesti hauki, mutta myös ahven, kuha ja made, ehtivät kerätä itseensä tavanomaista suurempia määriä elohopeaa.

Tästä syystä Ruokavirasto on antanut herkille kuluttajaryhmille ohjeita kalan turvalliseen käyttöön:

• Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1-2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.
• Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1-2 kertaa kuussa.
• Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan, koska se kerää elohopeaa.
• Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

Eli uskaltaako sitä kalaa syödä?

Kyllä uskaltaa.

Eviran ohjeiden mukaan ei tarvitse olla huolissaan, vaikka kesäaikaa söisi runsaastikin taimenia tai haukea. Kunhan vastaavasti tasapainottaa ja rajoittaa niiden nauttimista vuoden mittaan.

Toistaiseksi lohi, taimen, hauki ja made ovat pysyneet meillä kalajutuissa. Sitten kun ne päätyvät saaliiksemme, meillä on juhlat. Ja aivan varmasti niissä juhlissa nautitaan se hartaudella kalastettu herkku.