Perheemme viisivuotias on totaalisen hurahtanut kalastukseen. Toki kyseessä on tervehenkinen harrastus, ulkoilua ja miesten yhteistä laatuaikaa. Mutta kyllä siihen liittyy myös omat kummallisuutensa.

Heittomestari

Viisivuotispäivien jälkeen tapahtui jokin yllättävä kehitysvaihe. Moni asia loksahti kohdalleen ja pienestä vipeltäjästä kuoriutui selkeästi iso poika.

Edellisenä kesänä virveli ei vielä pysynyt kädessä. Eikä isi ainakaan olisi antanut lupaa virvelin heittoon. Siinä olisi koko onki lentänyt jorpakkoon.

Nyt innostus ei laantunut vaan harjoitus teki pojasta melkoisen heittomestarin. Tässä taidossa tunnustan auliista jääväni häviölle.

Voi sitä riemua, kun ensimmäinen kala iski kiinni. Kala saatiin kuivalle maalle, mutta samassa hötäkässä meinasi pikkukalastaja molskahtaa veteen. Siitä lähtien kalansaaliin ovat olleet yhtä riemua. Ilo ei ole laantunut, vaikka kokemuksia onkin jo kertynyt.

Toisaalta, suurempi todennäköisyys on siihen, ettei saalista saada lainkaan. Joten kyllä niistä onnistumisista on syytäkin iloita.

Kalastajat tykkäävät glitteristä

Minulle on aina väitetty, että glitteri ja bling bling ovat tyttöjen juttuja. Mutta oletko käynyt koskaan kaupan kalastustarvikehyllyllä?

Minut huolittiin kerran mukaan. Enkä ollut usko silmiäni. Hyllymetreittäin jos jonkin moista uistinta, viehettä, jigiä, perhoa, vaappua, jerkkiä, nirhaa, spinneriä, täkyä, jne. Kaikissa sateenkaaren väreissä ja mielellään glitteristä kiiltävänä.

Kalastuksen lisäksi kalastustarvikkeilla voi myös leikkiä. Tänä syksynä päiväkodin opet ovat olleet hämmästyneitä, kun pojat ovaat kantaneet mukanaan autojen ja legojen tilalta pienen kalan mallisia jigejä . Ei ole kuulemma aikaisemmin pienille muovikaloille rakenneltu korallilinnoja tai pidetty käsienpesualtaassa uimakoulua.

Kalavideot voittavat Ryhmä Haun

Aika nopsaan viisivuotias diginatiivi huomasi, että Youtubesta löytyy loputtomasti kalastusvideoita. Ja ne ovat paljon jännittävämpiä kuin Ryhmä Hau.

Kun ei itse pääse kaloja narraamaan, voi jännittää videoilta toisten kalaonnea. Opetusvideoilta oppii myös kelauskikkoja, joista isi ei ollut kuullutkaan.

Kaikista kiinnostavimpia ovat kuitenkin englanninkieliset videot. Niissä kaikki on jättisuurta: kalat, saaliit, onget, veneet ja riemun kiljaisut. Ensi kesänä mennään kuulemma kalaan Norjaan tai Italiaan 😄

Kalamies syö (vain) kalaa

Mikä on parasta ruokaa? Kalamiehen mielestä itse pyydetty, itse perattu ja itse nuotiolla paistettu ahven. Hätä tapauksessa kelpaa myös isin saamat kalat. Ja vihoviimeisessä hädässä kaupasta ostettu kala.

Mutta kalamies ei huoli makkaraa, nakkia, lihapullaa, nugettia, jauhelihaa, broileria, nyhtökauraa, härkistä, hampparia, pastaa, riisiä, perunaa… Ei ainakaan ilman nurinaa.

Kunnon kalamies haluaa vain kalaa tai jotakin minkä paketissa on kalan kuvia. Todella kovaan nälkään saattavat kelvata myös kalan mallisiksi leikatut kasvis-, hedelmä- tai leipäpalat.

Naksuhyllyn suolakalat on vielä testaamatta. Onkohan ne kalastajan ruokaa?

Edes yksi pikku muikku. Jooko?

Aikaisemmin pikkukalamies ei olisi halunnut mukaan kauppareissuille. Suuret marketit olivat vihoviimeisiä paikkoja, kun siellä meni koko päivä.

Tänä syksynä mieli on muuttunut. Innokas kalamies lähtee jännittyneenä ruokaostoksille. Mitä suurempi ja monipuolisempi kalatiski, sitä parempi.

Ilman itkua ei kuitenkaan päästä pois kaupasta. Karkkihyllyt eivät kiinnosta. Mutta kalatiskillä kuluu aikaa, eikä sieltä päästä pois ilman kalaa.

Ja taas käydään neuvotteluja siitä, kuinka monta kertaa viikossa viisivuotias voi syödä kalaa.

• Äiti, kato miten valtavia lohia!
• Äiti, mahtavia taimenia!
• Äiti, tuollaisen jättihauen isikin sai!
• Äiti, tuolla on niitä ahvenia!
• Äiti kiltti, edes yksi pikku muikku. Jooko. Pliis!
• Tai mustekala!
• Äiti, katkarapukin käy!