Joulukuu. Ei uskoisi, kun ulos katselee. Lauantaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maa oli vihreä. Mökin terassilla oli kiva istuskella aurinkolasit päässä ja nauttia lämmintä glögiä.

Sienikausikin jatkuu edelleen. Syksyllä sai odottaa todella pitkään ennen kuin ensimmäiset sienet ilmestyivät metsään. Edes myrkkysieniä ei näkynyt. Luonto oli niin kuiva, että tarvittiin melkoisesti sateita, ennen kuin kantarellit ja tatit uskalsivat pulpahtaa pintaan.

Vaikka sienikausi antoi odottaa itseään, on se jatkunut mukavan pitkälle syksyyn. Vieläkin metsästä löytyy suppilovahveroita. Ja ne on jopa valmiiksi pakastettuja. Terhakkaan näköisiä, mutta jäisinä helposti murenevia.

Sienistä saa hyvää ja terveellistä ruokaa

Pakkaseen säilötyt marjat ja sienet voivat helposti unohtua vähälle käytölle. Ainakin meidän perheessä voi käydä näin ellei joku muista säännöllisesti käydä pakastinta kaivamassa. Kevätauringon herätessä minäkin herään ajatukseen, että pakkasen herkut täytyy käyttää ennen uutta satokautta.

Näin talven pimeimpänä aikana pakastimeen säilötyt ravintopommit tulisivat tosi tarpeeseen. Auttaisikohan jos laittaisi asiasta viikoittaisen kalenterimuistutuksen? Täytyypä testata.

Sienet itsessään ovat kevyitä ja vähärasvaisia. Ne sisältävät kuitua sekä monia vitamiineja ja kivennäisaineita. Tietysti sienikastike, sienikeitto ja sienipiirakka voivat olla melkoisen rasvaisia. Riippuen käytetyn kerman, voin ja juuston määrästä. Mutta ei se mitään haittaa, koska kyse ei ole jokapäiväisestä arkiruoasta,

Sienet ovat yllättävän hyviä proteiininlähteitä. Ja vieläpä lähes ilmaisia. Metsäsienten proteiinipitoisuus vaihtelee paljon sienilajista ja kasvupaikasta riippuen. Esimerkiksi tattien ja kantarellien proteiinipitoisuudet ovat suhteellisen suuret, jopa 20 – 40 prosenttia kuiva-aineesta. Tämä on mielestäni yllättävän paljon.

Tšernobylin laskeuma on näkynyt suomalaisten ruoassa

Meidän mökki ja sieniapaja sijaitsevat alueella, jonne kulkeutui melkoisesti radioaktiivista ainesta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta.


STUK on julkaissut kuvan Cesium-137-laskeumasta Suomessa vuonna 1987. Cesium-137:n puoliintumisaika on 30 vuotta, joten nyt radioaktiivisuus on puolet kartassa esitetystä. STUKin sivuilta voi myös tarkistaa Suomen kuntien Tšernobyl-laskeuman.

STUK kertoo sivuillaan, että maito, liha ja muut maataloustuotteet olivat suomalaisten suurin cesiumin lähde ensimmäisenä Tšernobylin onnettomuuden jälkeisenä vuotena. Cesium-pitoisuudet niissä kuitenkin pienenivät nopeasti. Vuodesta 1988 lähtien eniten cesiumia on saatu sisävesikaloista, riistasta, metsäsienistä ja metsämarjoista.

STUKin, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttama laskeuma ei kuitenkaan ole lisännyt syöpien määrää Suomessa.

Laskeuma on edelleen metsissämme

Onnettomuudesta on jo yli kolmekymmentä vuotta. Silti luonnosta saatavissa elintarvikkeissa cesiumia on esiintynyt paikoittain melko korkeina pitoisuuksina, etenkin järvien petokaloissa ja muutamissa sienilajikkeissa.

Vaikka sienten cesiumpitoisuudet voivat olla korkeitakin, voi niitä huoletta käyttää ravinnoksi. Tavanomaisesta kulutuksesta ei säteilyannosta kerry paljoakaan vuoden aikana. 

• Sienistä saatavasta cesiumista aiheutuva säteilyannos on keskivertokuluttajalle alle 0,01 millisievertiä vuodessa. 
• Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos kaikista lähteistä on noin 3,2 millisievertiä vuodessa. 

Sienistä saatavan säteilyannoksen suuruuteen vaikuttaa keruualueen laskeumataso, kulutusmäärä, sienilaji sekä sienten käsittely ruoanvalmistuksessa. Korkean laskeuman alueilla sienet kannattaa käsitellä Eviran ja STUKin ohjeiden mukaisesti, joilla sienistä voi poistaa jopa 80 prosenttia niiden sisältämästä cesiumista.

Näin vähennät sienten radioaktiivisia aineita

Eri sienilajit keräävät itseensä cesiumia eri määriä

• Vähän cesiumia: Korvasieni, lampaankääpä, mesisienet, huhtasienet, punikkitatit, voitatti, herkkutatit, kantarelli, tuoksuvalmuska
• Kohtalaisesti cesiumia: Haperot, kosteikko- ja suppilovahvero sekä mustatorvisieni
• Runsaasti cesiumia: Rouskut, orakkaat, kangastatti, kehnäsieni ja mustavahakas

Meidän perheen lempisieniä ovat kantarellit, suppilovahverot ja herkkutatit. Onneksi ne eivät kuulu runsaimmin cesiumia kerääviin sieniin.

Koska mökkimme sienimetsät kuitenkin sijaitsevat suurimman laskeuman alueella, olen opettanut perheen sienestäjille muutaman käsittelyvinkin.

• Sieniin mahdollisesti kertynyttä radioaktiivista voi vähentää liottamalla tai keittämällä sieniä vedessä. Suuri osa cesiumista siirtyy veteen, joka kaadetaan pois ruoanlaiton yhteydessä. Käsittely poistaa jopa 70 - 90 prosenttia cesiumista.

Monipuolinen, vaihteleva ja kohtuullinen ruokavalio laimentaa myös sienistä mahdollisesti saatavien haitallisten aineiden määrää. Mieltä kuitenkin helpottaa, kun voi itse pienentää perheen altistumista. Ja vieläpä helposti.

Tieto lisää tuskaa, mutta sienien osalta sitä voi vähentää muutamalla helpolla kikalla.

Tuoreiden tai suolattujen sienten keittäminen

Keitä sieniä runsaassa vedessä eli 1 osa sieniä ja 3 osaa vettä. Kaada keitinvesi pois. Huuhdo sienet runsaalla kylmällä vedellä.

• Rouskuja tulee keittää noin 10 minuuttia. 
• Korvasienet on keitettävä kahdesti noin 5 minuuttia. Korvasienet on huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä. Keittämällä korvasienestä poistuvat mahdolliset radioaktiiviset aineet sekä sen luontaisesti sisältämä myrkky gyromitriini.
• Myös muita sieniä voi keittää ja näin vähentää niiden mahdollisesti sisältämien radioaktiivisten aineiden määrää.

Kuumentaminen omassa liemessä

Esimerkiksi tatteja, kantarelleja ja vahveroita ei yleensä esikäsitellä keittämällä. Niidenkin mahdollisia radioaktiivia aineita voi vähentää oikealla käsittelyllä.

Ennen pakastamista tai ruoan valmistusta sieniä on perinteisesti kuumennettu pannulla kunnes niistä irtoava neste on haihtunut.

Pannulle irtoava neste kannattaa kuitenkin kaataa pois eikä odottaa sen haihtumista. Tämä nopeuttaa sienten käsittelyä. Nesteen mukana poistuu myös sieniin mahdollisesti kertynyttä cesiumia. Huuhtelu pienellä vesimäärällä tehostaa käsittelyä.

Pakastaminen

Jätä pannulla haudutetut sienet kosteiksi ennen pakastusta. Kun sulatat sienet, puristele niistä irtoava neste pois. Näin sienissä mahdollisesti olevasta cesiumista saa pois jopa puolet.

Liottaminen

Liota kuivattuja sieniä kylmässä vedessä vähintään tunnin ajan tai yön yli (10 g sieniä ja vähintään 2 dl vettä). Liota tuoreita sieniä yön yli kylmässä vedessä (100 g sieniä ja 5 dl vettä). Kaada liotusvesi pois.

Apua! Sienet on jo säilötty. Onko mitään enää tehtävissä?

Ei hätää. Osa yllä olevista käsittelytavoista sopii myös jo pakastetuille tai kuivatuille sienille.
• Pakkasesta sulatettujen sienien sulamisvesi kannattaa puristella pois.
• Kuivattuja sieniä kannattaa liottaa esimerkiksi yön yli kylmässä vedessä.