Tänään on hyvän mielen kirjoituksen vuoro. Olen viime aikoina murmuttanut sen verran paljon, että nyt tarvitaan positiivista energiaa. Jotain kivaa kerrottavaa ruoasta.

Ruokahan on iloinen asia!

Mikä ruokaan liittyvä asia on ilahduttanut sinua tällä viikolla? 

Minä voisin kertoa perheen herkullisesta perjantai-illallisesta tai ystävänpäivän suklaakakusta. Tällä viikolla olen iloinnut työpaikkaruokalan runsaasta salaattipöydästä. Myös vastapaistettu leipä teki minut iloiseksi. Tuoreen leivän houkutteleva tuoksu, rapea kuori ja pehmoinen sisus. Aah!

Mutta minun vastaukseni on:

• Omena. 
• Kotimainen omena. 
• Kotimainen omena helmikuussa.

Kotimaiset omenat ovat herkullisia ja kaiken lisäksi terveellisiä

Kotimainen omena maistuu lapsillekin kuorimatta. Kuinka helppoa ja terveellistä! Kuoren mukana saa hyviä ravintoaineita ja kuituja. Ja omena on helppo ottaa välipalaksi, kun se tarvitsee vain huuhtelun.

Kotimaiset omenat ovat tavallisesti pienempiä kuin ulkomaiset. Leipurille se aiheuttaa hieman lisänäpertelyä. Mutta napostelijalle se tuntuu olevan vain hyvä asia.

Meillä ainakin pienet omput loppuvat ensimmäisenä hedelmavadista. Kynnys tarttua pienempää hedelmää tuntuu olevan matalammalla kuin suuremman lajitoverin kohdalla. Ja huomaamatta kotimaisia pikkuomppuja  tulee napsittua melkoinen määrä. Oletko sinä huomannut saman?

Mikä on sinun ensimmäinen muistosi kotimaisesta omenasta?

Minä vietin elämäni 20 ensimmäistä vuotta Napapiirin pohjoispuolella. Meidän pihassa ei ollut omenapuita. Eikä ollut kenenkään muunkaan. Omenapuut eivät menestyneet niin pohjoisessa.

Meillä kotimainen omena oli yhtälailla eksoottinen etelän hedelmä kuin appelsiinit tai banaanit. Niitä oli saatavana kaupassa vain lyhyen ajan ja hinta oli sellainen, ettei niitä meidän perheeseen juuri ostettu.

Tänä päivä tuo kaikki tuntuu niin kummalliselta, että piti oikein äidiltä ja anopilta tarkistaa muistojeni paikkansa pitävyys. Hekin muistelivat, että kotimaisia omppuja ostettiin lähinnä vain syksyn markkinoilta.

Nykypäivänä lappilaisissakin puutarhoissa kasvaa omenapuita. Uudet lajikkeet ja viljelytavat ovat tehneet sen mahdolliseksi. Ja olisiko myös ilmastonmuutoksella ollut oma vaikutuksensa?

Omenapuiden kukinta on puutarhan kevätjuhla 

Etelä-Suomen näkökulmasta voi kuulostaa kummalliselta, mutta minä olin jo aikuinen, kun ensimmäisen kerran näin omenapuun kukkivan.

Muistan kuinka ihastunut olin valkoisena kukkapilvenä hohtaviin puihin. Omenapuiden kukinta teki minuun todella suuren vaikutuksen. Vähän samaan tapaan kuin Japanissa käyneet kertovat kirsikkapuiden kukinnasta.

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme takapihallamme kasvoi vanha omenapuu. Puu oli jo parhaat päivänsä nähnyt eikä se oikein viihtynyt pihan varjoisassa nurkassa. Tavallisena vuonna puu ei tuottanut yhtään syömäkelpoista omenaa. Runsassatoisena vuonna saimme maistella yhden omenan. Loput päätyivät koiran pallopeleihin.

Säästin huonovointista omenapuuta monta vuotta pelkästään sen kukinnan vuoksi. Kukinta oli niin kaunis. Pikku hiljaa kukintakin alkoi hiipua ja viime keväänä huonovointinen omenapuu sai tehdä tilaa kesäkeittiölle.

Kotimaiset omenat ilahduttavat vielä helmikuussa

Talvi on jo pitkällä, mutta kaupasta saa edelleen kotimaisia omenoita. Laatukin on erinomainen, vaikka kotimaisia omenoita ei käsitellä säilöntäaineilla. Kotimaisten omenoiden säilytykseen onkin kehitetty uusia myyntiaikaa pidentäviä varastointitapoja.

Keittiön hedelmäkulhossa ja myös tavanomaisessa varastossa omena tuottaa luontaisesti etyleenikaasua. Etyleeni kypsyttää hedelmiä, mutta myös vanhentaa niitä nopeasti.

Omena saadaan tuottamaan vähemmän etyleeniä, kun se varastoidaan vähähappisessa tilassa. Näin omena säilyy hyvälaatuisena pitkälle kevättalveen.

Kyllä minä niin mieleni ilahdutin - kaupasta saa vielä kotimaisia omenoita!